Uuden vuosikymmenen vähemmän riemukkaaksi, mutta sitäkin vaikuttavammaksi aluksi vierailin Auschwitzissa. Rankasta vierailusta nousi tietysti erilaisia kysymyksiä mielen pohdittavaksi. Mentaalivalmennuksen näkökulmasta tietysti askarrutti se, yhdistikö selviytyjiä onnen ja sattuman lisäksi jokin ajatusmalli tai muu selviytymiskeino.
Mauthausenin leirillä aiemmin vieraillessani, oli joukon mukana yksi leirin karmivista oloista selviytynyt amerikkalaismies. Ei kuitenkaan silloin tuntunut soveliaalta juuri kysyä mitään, vaan antaa hänen itse kertoa, jos oli halukas jotakin kertomaan. Enkä tuolloin varmasti olisi osannut kysyä oikeita kysymyksiäkään.
Auschwitzin portin ulkopuolella olevassa kirjakaupassa on laaja valikoima erilaisia teoksia kertoen kauhujen historiaa monesta eri näkökulmasta. Ajattelin, että selviytymistarinan lukeminen voisi antaa vastauksia mentaalisten keinojen käytöstä selviytymisessä. Valitsin hyllystä Dr. Edith Eva Egerin menestyskirjan Choice. Kirja oli itseasiassa monipuolisempi kuin osasin takakannen tekstistä kuvitellakaan: Edith Eger on osana omaa selviytymistään opiskellut ja väitellyt psykologian tohtoriksi. Eli selviytymisensä lisäksi hän jakaa osaamistaan muiden selviytymiseksi ja kirjassa olikin mukana monia aitoja potilaskohtaamisia.
Jo Auschwitzin opastetulla kierroksella kävi selväksi, että suurta osaa selviytymistarinoissa näytteli onni. Satuitko olemaan oikean ikäinen, kokoinen ja terve saapuessasi. Jos selvisit ensimmäisestä luokittelusta elävien jonoon, jatkoa määritteli se, millaisen työtehtävän satuit saamaan. Selviytymisen mahdollisuudet sisätöissä olivat paljon ulkotöitä paremmat.
Mielellä on kuitenkin suuri rooli siinä, miten päivästä toiseen kauhujen keskellä selviytyy. Voi vain kuvitella miltä tuntuu ymmärtää, että vielä hetki sitten yhdessä olleesta perheestä onkin vanhemmista enää jäljellä vain taivaalle nouseva savu. Todellisuus iskee tajuntaan enemmän kuin nopeasti, ja jotenkin tilanteeseen on silti sopeuduttava, koska poispääsyynkään ei elävänä ole mahdollisuutta.
Edith selvitytyi leirillä sisätöissä lajittelemassa kohtalotovereidensa matkatavaroita, oppimalla löytämään ja kätkemään leipää ja pitämällä mielessä jatkuvasti mahdollisuuden vielä tavata orastavan rakkautensa kauheuksien jälkeen. Myös toisen ihmisen tuki on selviytymisessä tärkeä: Edith selvisi kauheuksista yhdessä sisarensa Magdan kanssa. He huolehtivat toinen toisistaan, eivätkä päästäneet toista silmistään.
Kirjassa Edith kertoi myös tarinan leirillä vakavasti sairastaneesta naisesta, jonka kuolemaa kanssavangit odottivat lähes päivittäin, mutta päivä toisensa jälkeen hän jaksoi nousta ja työskennellä. Muut ihmettelivät hänen vahvuttaan, ja hän kertoi kuulleensa, että heidät vapautettaisiin jouluna. Näin ei kuitenkaan käynyt. Nainen kuoli 25.12. Tämäkin esimerkki kertoo mentaalisen ajattelun voimasta ja siitä, miten uskoa ja toivoa ei kannata itseään psyykatessa sitoa ihan konkreettisiin tapahtumiin tai päivämääriin.
Sen sijaan abstraktimmat tavoitteet ja oma vahvistava sisäinen puhe on merkittävässä roolissa. Mentaalisia taitoja vaatii myös keskittyminen puutteiden sijaan siihen, mitä sinulla tällä hetkellä on. Sitä millainen olet ja se mikä kumpuaa sinun sisältäsi, sitä ei voi kukaan ottaa pois, tapahtuipa ympärillä ihan mitä tahansa. Nämä omat vahvuudet on hyvä oppia tuntemaan, se helpottaa eloa myös muiden kanssa.
Kirjan nimi Choice alleviivaa mentaalisista taidoista ehkä tärkeintä: voit aina valita, olipa tilanne ihan millainen hyvänsä ja kohtaatpa elämässäsi miten vaikeita hetkiä tahansa. Valitset itse aina sen miten tilanteisiin reagoit.
Kun Edithin piti tanssia tohtori Mengelelle, hän kuvitteli karun todellisuuden sijaan itsensä Budapestiin isolle esiintymislavalle ja tanssi täydelle salille niin hyvin kuin vain osasi.
Menneisyys elää meissä, mutta se ei määrittele tulevaisuuttamme. Olemme aina vapaita valitsemaan. Edith uskoo eläneensä vapautumiseensa asti, koska piti sisimmässään yllä toivoa. Ja vapauden hän koki oppiakseen antamaan anteeksi. Mikä ei tietenkään tarkoita kauheuksien hyväksymistä, vaan sitä, että pystyy hyväksymään, että elämä on sellaista kuin se on ja luopumaan erilaisen, vaihtoehtoisen menneisyyden toiveista.
Kirjan lopussa Eger toteaa, että vaikeampaa kuin selviytyminen Auschwitsista oli vuosikymmeniä sen jälkeen kestänyt oma selviytymisprosessi. Arbeit macht frei tarkoitti Edithille vuosikymmeniä kestänyttä sisäistä työtä kuinka selviytyä, oppia antamaan itselleen anteeksi ja tuntea itsensä vapaaksi.
Kirja on erinomainen tarina ihan jokaiselle lukijalle, sen mentaalisia oppeja pystymme hyödyntämään ihan jokapäiväisessä elämässä, jonka osa myös työelämä on. Kaikkiin työolosuhteisiin emme itse aina pysty vaikuttamaan, mutta omasta reagoimisesta niihin olemme jokainen vastuussa ihan itse.
Omat mentaaliset taitosi pääset testaamaan tästä linkistä »
Lyhyesti tiivistettynä mentaalinen muistilista Auschwitzin osuudesta, jotka toki pätevät elämässä yleisesti:
- Voit aina valita miten reagoit
- Keskity siihen mitä sinulla on, älä siihen mitä ei ole
- Sitä mitä kumpuaa aidosti sisältäsi, ei voi kukaan sinulta viedä
- Puhu itsellesi sisäisesti vahvistavia asioita
- Pidä yllä toivoa
- Mielikuvittele ja visualisoi ympäristösi miellyttäväksi
- Yhdessä on helpompaa selvitä kuin yksin
Vastaa