Resilienssi nousee terminä yhä useammin pinnalle, keskusteltaessa menestystekijöistä niin urheilussa, työelämässä kuin yleensäkin arjen haasteissa. Resilienssin suosiota keskusteluissa lisää ympäristömme jatkuvasti kiihtyvä muutostahti sekä viimeaikaiset, isot, totuttua maailmanjärjestystä koetelleet tapahtumat.
Resilienssi on kykyä sopeutua muutoksiin, kohdata vastoinkäymisiä ja kasvaa haasteiden kautta. Se ei tarkoita vaikeuksien välttämistä, vaan se on kykyä käsitellä niitä rakentavasti. Tämä taito on elintärkeä niin yksilöille kuin yhteisöille, olivatpa kyseessä sitten työelämän muutokset, koulunkäynnin haasteet, urheilusuoritukset ja niiden mahdolliset takaiskut, yhteiskunnalliset- tai henkilökohtaiset kriisit.
Kyky sopeutua, selviytyä ja jopa kukoistaa vastoinkäymisten keskellä, on yhteydessä sekä henkisiin että biologisiin tekijöihin. Resilienssi ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä voi kehittää. Hermoston toiminnallisuus on keskeisessä roolissa tässä prosessissa, sillä se säätelee stressireaktioita, tunteiden säätelyä ja palautumista tasapainotilaan. Ymmärtämällä resilienssin neurobiologiaa voimme kehittää käytännön keinoja parantaa kykyämme selviytyä elämän haasteista.
Hermosto, erityisesti autonominen hermosto, on ratkaiseva tekijä resilienssin rakentumisessa. Autonominen hermosto koostuu kahdesta pääosasta: Sympaattinen hermosto vastaa ”taistele tai pakene” -reaktiosta. Se aktivoituu stressitilanteessa ja valmistaa kehoa selviytymään uhasta. Parasympaattinen hermosto puolestaan tukee ”lepää ja lataudu” -tilaa, joka auttaa palautumisessa ja rauhoittumisessa stressin jälkeen. Resilienssi syntyy näiden järjestelmien välisestä tasapainosta. Resilientti hermosto pystyy aktivoimaan stressireaktion nopeasti, mutta myös rauhoittumaan tehokkaasti tilanteen lauettua.
Stressireaktio on ollut välttämätön ihmislajin selviytymiselle, koska se on auttanut ihmisiä reagoimaan nopeasti vaarallisiin tilanteisiin ja sopeutumaan haastaviin ympäristöihin. Tämä perustuu kehon luonnolliseen stressivasteeseen, joka on ollut keskeinen osa evoluutiota. Ilman sympaattisen hermoston aktivoitumista, emme tänä päivänäkään pääsisi sängystä lainkaan ylös. Koska maailma ympärillämme on muuttunut, mutta aivojemme rakenne ja toimintamekanismi ovat pysyneet ennallaan, reagoi hermostomme nykypäivänä vaarattomiinkin tilanteisiin kuin selviytyäkseen hengenvaarallisesta uhasta, ja siksi olemme usein ylikuormittuneita.
Resilienssi liittyy aivojen kykyyn käsitellä stressiä ja säädellä tunteita. Sen keskeiset osat ovat: Mantelitumake, joka vastaa stressireaktioista ja uhkien tunnistamisesta. Etuaivokuori, joka osallistuu tietoiseen päätöksentekoon ja tunteiden säätelyyn sekä Hippokampus, joka auttaa säätelemään stressireaktiota ja toimii muistitoimintojen keskuksena. Resilientit ihmiset pystyvät hillitsemään mantelitumakkeen ylireagointia stressitilanteissa, ja toisaalta aktivoimaan etuaivokuorta hallitakseen ahdistusta ja negatiivisia tunteita. Resilientti hermosto puolestaan säilyttää hippokampuksen toimintakyvyn jopa pitkäkestoisen stressin aikana.
Miten parannat resilienssiä?
Mentaalivalmennuksen avulla voidaan kehittää yksilöiden ja organisaatioiden resilienssiä mm. seuraavilla tavoilla:
Itsetuntemuksen lisääminen parantaa itsejohtamista, niin että opitaan käyttämään omia voimavaroja optimaalisesti. Vahvistamalla itselle luontaisia ominaisuuksia vähennetään stressaavia tilanteita ja parannetaan jaksamista. Itsetuntemuksen ja merkityksellisyyden lisäämisen kautta pystytään myös paremmin tekemään arjessa niitä pieniä valintoja, jotka tukevat henkistä kestävyyttä. Nämä valinnat voivat liittyä esim. uneen, ravintoon, liikuntaan, muihin terveisiin elämäntapoihin, ajankäyttöön ja elämänvalintoihin. Kaikkeen sellaiseen, jotka vaikuttavat oman arjen tasapainoisuuteen. Kun ymmärretään itseä enemmän, myös vuorovaikutustaidoilla on edellytys kehittyä. Sosiaaliset suhteet sekä tuki ystävien, perheen, kollegoiden, ja muiden verkostojen kanssa auttavat resilienssin kehittymisessä. Itsetuntemuksen kehittyminen auttaa myös positiivisen ajattelun lisäämisessä. Haasteiden näkeminen mahdollisuuksina antaa mahdollisuuden kehittymiseen ja oppimiseen. Tietoisuustaitojen harjoittaminen lisää kehomieli- yhteyden kehittymistä, joka tukee rauhoittumista ja sitä kautta lisää resilienssiä. Realististen ja merkityksellisten tavoitteiden asetanta on myös oleellinen tekijä yksilöiden ja organisaatioiden resilienssiin.
Resilienssi on avain hyvinvointiin
Resilienssi on yhtä aikaa biologista ja henkistä. Se on kykyä aktivoida kehon selviytymisjärjestelmiä silloin, kun niitä tarvitaan, mutta myös rauhoittaa ne ajoissa. Tämä taito on avain hyvinvointiin ja kykyyn kohdata elämän väistämättömät haasteet tasapainoisesti ja vahvemmaksi kasvaneena. Hermosto on hämmästyttävän muokkautuva, ja resilienssiä voidaan vahvistaa läpi elämän. Aivojen kyky muokata ja uudistaa itseään, neuroplastisuus, mahdollistaa sen, että opitut taidot, kuten tunteiden säätely ja stressinhallinta, voivat muokata hermoston toimintaa pitkäkestoisesti. Tässä kehityksessä mentaalivalmentajasta on iso apu. Vaikka ymmärtäisimme mitä meidän kannattaa tehdä, usein tarvitsemme tukea siihen, miten sen teemme. Mentaalivalmentaja osaa tuossa tilanteessa auttaa sekä yksilöitä että yhteisöjä kysymällä oikeita kysymyksiä, tarjoamalla yksilöllisiä työkaluja sekä tukea ja luomalla rakennetta kehitysprosessiin.
Hermoston resilienssin ymmärtäminen ja kehittäminen ei ole vain yksilöllistä, vaikka yksilö on aina kehitysprosessin keskiössä. Yhteisöissä ja työpaikoilla voidaan rakentaa ympäristöjä, jotka tukevat hermoston palautumista ja edistävät kollektiivista hyvinvointia, joka on edellytys myös yritysten menestykselle. Vain hyvinvoiva yksilö voi olla tuottava.
Hanna Häppölä
mentaalivalmentaja
myyntivalmentaja
Kirjoittaja, Hanna Häppölä, on Suomen Mentaalivalmennuksen valmentaja, yrittäjä ja myyntivalmentaja.
Suomen Mentaalivalmennus on yritys, joka keskittyy organisaation ilmapiirin kehittämiseen, henkilöstön henkisen hyvinvoinnin parantamiseen ja valmentaa palautumistaitoja uupumuksen ennaltaehkäisemiseksi.
[…] lisäävät myös resilienssiä ja kykyä palautua […]