Inspiroiva pienyrityksen markkinointi-
ja myyntipäivä Tampereella
Sähköpostiin pompsahti kesällä virrasta poikkeava otsikointi tai jokin, joka loi minuun vastaanottajana sen verran tunneyhteyttä ja kiinnostusta, että avasin postin ja kuuntelin intuitiotani, joka jostain syystä kertoi, että tänne minun oli ilmoittauduttava. Jotenkin viesti oli onnistuttu paketoimaan kiinnostavasti ja poikkeavasti, siten että se vetosi minuun ja ilmeisimmin myös aika moneen muuhunkin, koska harmikseni mysteerikategorian osallistujien liput olivat jo ehtineet loppua, ja ostamani visionääri-liputkin myytiin syksyn mittaan loppuun. Uteliaille sentään oli vielä tilaa, että myöhäisherännäisetkin mahtuivat vielä mukaan marraskuisen iltapäivän ja illan ohjelmaan.
Positiivista ja poikkeavaa oli myös bisnesbuustin viestintä ennen varsinaista tapahtumaa: tykkäsin kovasti, että ohjatusti ennakkoon heräteltiin pohtimaan omia konkreettisia tavoitteita tapahtumapäivään. Se auttoi itseäkin valmistautumisessa siten, että aamulla oli varma olo lähteä matkaan. Auringonnousu tuki hyvää fiilistä matkalla Tampereelle.
Tykkäsin myös siitä, että olin täysin yksin liikkeellä, silloin on helpompi lähteä verkostoitumaan, kun ei jää jumittamaan tuttujen kanssa, eikä seinäruusunakaan tilanteiden tarkkailu vie omia tavoitteita eteenpäin. Heti aamukahvipöydässä hakeuduinkin tuntemattomaan seuraan, ja päivän ensimmäiset keskustelut lähtivät käyntiin ennen asettumista saliin. Toki käytävillä jo tuli pari entuudestaan tuttua nuorkauppakamarilaista vastaan (tuskinpa itsensäkehittämiseen ja verkostoitumiseen keskittyviä tapahtumia ilman yhtään nuorkauppakamarilaista järjestetäänkään). Ensimmäisessä opintopöydässä kaikki olivat kuitenkin entuudestaan tuntemattomia, kuten lounaspöydässä ja seuraavankin luennon aikana yhtä keskustelijaa lukuunottamatta. Olipa verkostoituminen pitkästä aikaa livenä luontevaa ja virkistävääkin. Ehkä tällaiseen tapahtumaan myös innostuivat lähtemään mukaan ne yrittäjät, jotka kulkevat uusissa tapaamisissa, jos ei aivan kuin kalat vedessä, mutta ainakin paremmin kuin kuivalla maalla. Niin kai se on yleisemminkin, että moni erilaisiin tapahtumiin osallistujista on jollainlailla mukavuusalueellaan, vaikka uskon ja toivon kyllä, että epämukavuusalueella tallaavia itsensähaastaajia on myös aina mukana.
Ohjelma tempaisi mukaansa
Ohjelma oli mukaansatempaava, eikä vähiten erinomaisen moderaattorivalinnan vuoksi. Sami Sykkö hoiti homman niin luontevasti, että varmasti liikkui tehtävässä omilla vahvuuksillaan.
Juhana Torkin päivän avaus sai ihmiset kaivamaan muistiinpanovälineitä tai tekoälytallentajia laitteiltaan. Itse uskon vielä siihen, että kynä ja paperi tehostavat oppimista, kun käden liike aktivoi aivojen toimintaa. Mikäli tekoäly ei vielä ensi vuoteen mennessä poista kirjoitusvälineitä valikoimista kokonaan, niin suosittelen järjestäjiä jatkossa jakamaan kirjoitusvälineitä valmiiksi osallistujien eteen, niin osallistujat eivät esityksen alkaessa lähde haalimaan niitä salin nurkasta. Itse olen luontaisesti vähemmän järjestelmällisenä ihmisenä todennut, että irralliset lappuset ja lehtiöt hautautuvat tapahtumien jälkeen mitä moninaisimpiin paikkoihin ja ryppyisiin formaatteihin, ja niinpä kannan aina oman muistivihon ja kynän matkassa mukana. Mitenpä muistiinpanot hoituivatkin, niitä kuitenkin hyvin valmistautuneen mestaripuhujan erinomaisesti jäsennellystä ja tarinallisesta esityksestä kannatti tehdä. Mestari elää kuten opettaa.
Tieteen kauhukakara, professori Petri Parvisen tykittäessä asiaa melkoisella nopeudella ja innolla, ei ehtinyt kynä sauhuta ihan riittävällä nopeudella pysyäkseen mukana. Aihe ja energia kyllä herättivät koko salin, mutta ainakin osalle kanssaosallistujista informaatiota tuli sellaisella sykkeellä, että osa esityksen sisällöstä miksi on hyvä olla pieni, meni tehokkaasti ohi. Käsittelytavasta pisteet, sillä Parvinen ainoana päivän esiintyjänä antoi pöytäryhmien keskustella jokaisen neljän alustuksena jälkeen erikseen; tämä sopii tällaiselle eläväiselle yrittäjälle selkeästi paremmin kuin muiden esitysten kaava, joissa päästiin keskustelemaan vasta 40 minuutin kuuntelusessioiden jälkeen. Keskittyminen meinasi välillä hajota jo matkalla, ajattelu kaipasi liikettä ja kun vihdoin päästiin vaihtamaan ajatuksia, jäi siihen tarkoitettu aika useimmiten vähän turhan lyhyeksi seinälle heijastettujen kysymysten käsittelyyn. Lisäksi tiukkaan rajattu formaatti sai välillä yrittäjätkin pohtimaan, että miten pitkälle noudatetaan määriteltyjä aiheita ja paljonko niiden tarkoin strukturoitua käsittelyjärjestystä voidaan sopeuttaa. Onneksi omissa ryhmissä käsittely oli kyllä joustavaa, varmasti senkin vuoksi, ettei mikrofonia kovin usein ojennettu ryhmien keskustelun jakamiseksi koko saliin ja siksi pelko omasta vastausvuorosta kysymyksiin onnistuttiin välttämään.
Lounastauolla punottiin verkostoja
Lounastauolla verkostoitumisen jälkeen keskustelukumppanit luentosalin pöydissä vaihtuivat jälleen, kun vaihdoimme ajatuksia siitä miten sujuva oli tekoälyn avulla meille luotu videotervehdys. Lähinnä tämän oli modernin myynnin valmentaja Sani Leinon mukaan tarkoitus muistuttaa meitä siitä, miten nopeasti maailma tällä hetkellä menee eteenpäin. Tämäkin teksti varmasti kannattaisi kirjoittaa jo tekoälyn avulla, mutta halusin vielä haastaa omaa sisäistä kirjoittajaani ihan alusta asti. Ehkäpä viimeistään viiden vuoden päästä on jo toisin.
Leinon jälkeen lavan otti haltuun arvoista ja niiden merkityksestä bisnekselle kertonut, menestynyt Relove-yrittäjä Noora Hautakangas, joka muistutti myös siitä miten asenne tarttuu, olipa se sitten negatiivinen tai positiivinen. Noora itse edusti vahvasti jälkimmäistä ja esimerkkinsä varmasti innosti yleisöä sanomaan unelmiaan ja tavoitteitaan myös ääneen. Hyvin positiivista lähestymistapaa aiheeseensa ja edustamaansa organisaatioon edusti myös Verohallinnon markkinoinnista kertomassa ollut Katri Siekkinen, joka muistutti kokeilukulttuurista ja työympäristöstä joka luo sille edellytyksiä. Ei välttämättä tavanomaisin tarina valtionhallinnon alaisessa virastossa, jossa myös valvotaan lain ja säädösten noudattamista. Virkistävä poikkeus.
Lentävällä matolla uusiin tuuliin
Päivän päätteeksi valovoimainen moderaattori Sami Sykkö piti inspiroivan puheenvuoron omasta uratarinastaan ja siitä miten rohkeasti tarttui yllättäenkin eteensä tulleisiin mahdollisuuksiin, sekä siitä miten yhdet epäoikeudenmukaisuuden tunnetta aiheuttaneet potkut olivat hänelle lentävä matto uusiin tuuliin. Resilienssiä yrittäjänkin taipaleella kaivataan, ja puheenvuoro muistutti osaltaan myös miten maailma muuttuu nopeasti, ja miten elämme tällä hetkellä ihan erilaisessa maailmassa kuin tarinan päähenkilö vielä viime vuosisadan lopulla tai tämän vuosisadan alussa.
Tästä työympäristön jatkuvasta muutoksesta saimme paljon muistutuksia ja esimerkkejä päivän varrella, ja buustipäivän sisältö oli mielestäni onnistunut kokonaisuus. Saimme hyviä ajatuksia jaettavaksi myös kohti illan verkostoitumista, joka oli osittain ohjattua, viiden minuutin mittaisine pikatutustumisineen, jotka tarjosivat vielä monia uusia kohtaamisia syvennettäviksi vaikkapa LinkedInin maailmassa.
Ensimmäistä kertaa järjestetylle bisnesbuustille toivottiin osallistujien parissa ainakin jo jatkoa, moni oli lähtenyt kunnolla liikkeelle verkostoitumaan ensimmäistä kertaa korona-ajan jälkeen. Jokin muuttui tuolloin, ja on ollut helpompi sen jälkeen jäädä kotiin, mutta nyt selvästi live-tapaamisten arvo aletaan jälleen ymmärtää ruudun äärellä istumisen sijaan.
Mysteeri oli mysteeri loppuun asti. Vai oliko?
Pieniä juttuja toivoisi vielä seuraavaan tapahtumaan kehitettävän, mutta kaikkineen päivästä jäi erittäin positiivinen mieli; kannatti lähteä ja huomata miten meidän ihmisten erityislaatu on kuitenkin vuorovaikutuksen taito ja yhteistyö muiden ihmisten kanssa. Selvästi tällaiselle hieman epäsuomalaiselle, verkostoitumista ja keskusteluja ruokkivalle tapahtumalle oli tilausta. Siksipä ensi kertaan ehkä vielä kehittäisin pienryhmäkeskusteluja ainakin siihen käytettävän ajan suhteen, kenties myös alustajilla olisi voinut olla niissä vähän enemmän roolia. Lisäksi odotan ensi vuodelle päivän sisältöön vähän enemmän sen näkökulman huomioimista, miten vain hyvinvoiva yrittäjä saada tällaisista verkostoitumistapahtumista buustia bisnekseensä ja menestyä. Siksi jokaisen yrittäjän tulee tuntea itsensä, jotta voi parhaiten ruokkia omia vahvuuksiaan sekä oppimistaan, ymmärtää myös asiakastaan ja palautua tästä kaikesta entistä energisempänä seuraavaan työpäivään.
Epäselväksi jäi myös mitä kaikkea niillä nopeasti loppuunmyydyillä ja harvinaisilla mysteeripasseilla saikaan, sillä lavalla tai keskusteluryhmissä ei ainakaan näitä mysteerejä ratkaistu. Ensi vuonna siis sormi liipaisimelle kuin suosittujen artistien lippukaupassa ikään, ja selvittämään mysteereitä itse.
Jos olet yrittäjä, haastan sinut myös lähtemään mukaan, jos ei tähän tapahtumaan, niin johonkin muuhun itselle sopivaan. Ja kaikki muutkin, mikäli korona-aika on ”jäänyt päälle”, on hyvä lähteä omista poteroista liikkeelle, ajatuskin kulkee liikkeessä paremmin kuin ruudun äärellä, ja sosiaaliset kontaktit tekevät ihmislajille hyvää. Kontaktien luomisella toki kasvaa riski asiakkuuksien ja yhteistyökumppanuuksien syntymiselle.
Hanna Häppölä
mentaalivalmentaja
Kirjoittaja, Hanna Häppölä, on Suomen Mentaalivalmennuksen valmentaja, yrittäjä ja myyntivalmentaja.
Suomen Mentaalivalmennus on yritys, joka keskittyy organisaation ilmapiirin kehittämiseen, henkilöstön henkisen hyvinvoinnin parantamiseen ja valmentaa palautumistaitoja uupumuksen ennaltaehkäisemiseksi.
Vastaa